Pyry
Uutukainen
Posts: 4
|
Post by Pyry on Nov 15, 2016 20:23:06 GMT
Suomalainen puoliverinen, tamma, 8-vuotias Omistaja - Pyry Korpila
|
|
Pyry
Uutukainen
Posts: 4
|
Post by Pyry on Nov 22, 2016 16:34:28 GMT
“When a dream is fulfilled, it is always a glorious feeling.” 22.11.2016
Olin onnellisempi kuin vähään aikaan aikaisemmin. Olin ostanut vähä aika sitten hoitohevoseni, mikä oli varmasti jokaisen hevosenhoitajan salainen haave. Tallipaikkakin oli löytynyt ennätysajassa. Olin ollut yhtä hymyä varmaan koko viikon ajan. Celt oli tuotu Länkimäkeen pari päivää sitten - itse en ollut edes ehtinyt paikalle viemään hevostani. No, se oli pieni murhe verrattuna siihen, että unelmani olivat juuri käynee toteen.
Saavuin tallin pihaan ja katsoin ympärilleni hetken autosta käsin. Pieni maalaistalli oli vaatimaton ja varmasti moinen oli uutta Celtillekkin. Itse kuitenkin pidin rauhallisesta tunnelmasta mikä vallitsi tilalla. Pieni talli oli juuri sellainen mitä olin etsinytkin - kotoisa ja kutsuva. Nousin ulos autosta ja nappasin takapenkiltä laatikollisen tavaroitani. Kaikkia Celtin varusteita kun ei oltu tuotu trailerin mukana. Lähdin harppomaan lähes puolijuoksua talliin intoa täynnä.
Säpsähdin tallin oven avatessani ja melkein törmätessäni naiseen, jonka päättelin pian paikan omistajattareksi.
" Sinä taidatkin olla Pyry! Tervetuloa! " Alva sanahti ystävällisesti ovea auki pitäen.
" Joo niin olen. Kiitos paljon! Kättelisin mutta... Nyt on vähän kädet täynä! " naurahdin laatikko sylissäni ja astelin sisään.
" Oliko satulahuone missä? " kysäisin perään, ja Alva viittoikin minut varustenurkkauksen suuntaan." Kai Celt on käyttäytynyt... Hevosiksi? " kysäisin vielä laatikon laskiessani Celtin satulatelineen alle.
" Ei siitä ongelmaa ole ollut. " Alva vahvisti. Onneksi näin.
Varusteet saatuani paikalleen, pääsin vihdoin tammani luo. Tuttua ruunikkoa ei tarvinnut kauaa tarhoista metsästää. Viheltelin tammalle tuttuun tapaan portilta kiinnittäen tämän huomion nopeasti. " Celt, tulehan tänne! " maanittelin portilta, mutta turhaan. Tamma oli päättänyt jäädä heinäkasan luo mieluummin, kuin tulla tervehtimään. Huokaisten livahdin portista sisään ja kävelin tamman luo.
" Sinullahan on hienoja kavereita täällä. " totesin vilkaisten kahta hevosta. Nala ja Lilja, ne taisivat olla tammojen nimet. Kiiruhdin kuitenkin niiden ohi nappaamaan Celtin heinäkasalta.
Päätin viedä tamman sisälle harjattavaksi. Mikään ei ollut muuttunut. Celt nuokkui puoliunessa karsinassaan, ja minä puunasin mutakerrosta irti raivokkaasti. Tänään ehkä tarmokkaammin kuin koskaan aikaisemmin - kyseessähän oli nyt minun hevoseni.
" Sinähän olet sopeutunut tänne jo hyvin... " naurahdin tamman hätkähtäessä hereille kun lähdin karsinasta hakemaan liinaa ja kapsonia. Celttiä harvoin näki yhtä rauhallisena. Alun perin minun ei pitänyt tehdä Celtin kanssa tänään mitään, mutta päätin juoksuttaa tamman kuitenkin.
Ei mennyt kauaakaan kun löysimme tielle tyhjälle kentälle. Celt tiesi hyvin mistä on kyse, olinhan juoksuttanut sitä usein. Tamma lähti kävelemään vierelläni kierroksen ympäri kenttää, ympärilleen pää korkeana katsellen. Uusi paikkahan kenttä oli Celtille vielä. Koitin saada tammaa keskittymään minuun pysähdyksillä, mutta tamman huomion saavuttaminen ei osoittautunut tänään niin helpoksi.
Celt alkoi kiinnostumaan vasta tehtävästä kun käänsin tamman ympyrälle ympärilleni ja pyysin sitä ravaamaan. Lennokkaasti tamma lähti liikkeelle. Ravi muistutti lähinnä kiitoravia.
" Prr... Energiaa sinulta ainakin löytyy tänään. " puhelin rauhallisesti narun päässä. Pikkuhiljaa tamma alkoi rauhoittua. Laitoin Celtin nostamaan vielä liinassa laukat molempiin suuntiin, ennen kuin päätin lopettaa käyntipätkän jälkeen. Nappasin liinan harteilleni ja vaihdoin sen riimunaruun. Celt puhalsi lämmintä ilmaa kasvoilleni irrottaessani liinaa ja vaihtaessani tätä riimunaruun. Hymyilin tammalle ja katsahdin pimenevää taivasta. " Niin. Nyt se ois sitten sinä ja minä vain tästä lähtien. Koita kestää. " kuiskasin ruunikolle naurahtaen.
Lämpimästi tervetuloa vielä meille Länkimäkeen! Pahoittelut viivästyneestä vastauksesta. Pääsitte ilmeisesti ongelmitta meille kotiutumaan ja kieltämättä Celt tottui talliin huiman nopeasti eikä ainakaan ulkoisesti näyttänyt kovin paljon ressaavan. Ihanat talvisäät tulivat takaisin, joten nyt jos koskaan suosittelen lähtemään vaikka viikonloppuna, päiväsaikaan maastoilemaan!
Tekstisi oli helppolukuista ja kirjoitusvirheetöntä. Kuvailit hyvin ympäristöä ja etenkin lopussa lauseesi sai miettimään jo mitä jatkoa seuraisi. Jään odottamaan mielenkiinnolla tulevia tarinoita. :-)
Toivottavasti viihdytte! 15 pistettä lisätty kaappiisi.
- Alva
|
|
Pyry
Uutukainen
Posts: 4
|
Post by Pyry on Jan 19, 2017 17:30:50 GMT
Maastoilua - 19.1.2017 - " Et haluais lähteä mukaan maastoon? " kysäisin tallipihassa Celtin suitsista pidellen Hannelta. Kenttätreenit kyllästytti, joten päätin uskaltautua astumaan vaikka yksin tallipihasta. Ansaitsimme molemmat tuuletusta ahkeran treenaamisen lomassa. " Sori, mutta joku toinen kerta, kerkesin juuri liikuttaa Sentin. " nainen vastasi pahoittelevaan sävyyn. " Eipä mitään, enköhän mä elossa pysy yksinkin. " vakuutin virnistäen. Totuudessa en ollut ihan niin varma. Viime maastoilu oli joulumaastossa porukalla, ja nyt pitäisi selvitä Celtin kanssa kaksin, ja minun karttapäälläni... Mielikuvat ryöstävästä ruunikosta karisivat kuitenkin askel askeleelta kulkiessamme pitkin lumen peittämää tietä hiljaista tietä. Celt katseli valppaasti ympärilleen, mutta kulki melko rauhallisesti. Jonkin matkaa tietä käveltyämme rohkenin ohjien lyhennyksen myötä ravaamaankin rennon ilmapiirin vallitessa. Celt lähti innokkaasti liitämään pitkin tietä, mutta tuntui pysyvän käsissä hyvin lennokkaista askelistaan huolimatta. Tammakin näytti pitävän vaihtelusta. Ilta pimeni yllättävän nopeasti, mutta päätin silti kokeilla laukkapätkääkin, ennenkuin lähtisin takaisin tallia kohti. Hieman jännittyneenä annoin puolipidätteen kautta laukka-avut, ja Celt hypähti laukkaan. Tamma oli selvästi odottanut tätä merkkiä. Aluksi tahti oli rauhallinen, mutta tamma lähti uhkaavasti kiihdyttämään vauhtia risteystä kohti pidätyksistäni huolimatta. Paniikki alkoi iskeä. Mitä jos kahjo tammani laukkaisi tallille asti, tai päätyisi koristamaan yhtäkkiä vastaan tulevan auton konepeltiä? " Nyt pysähdyt hullu! " kirosin satulasta nykäisten voimakkaammin tamman päätä sivulle. Se onneksi tehosi ja sain tamman hidastamaan ravin kautta käyntiin - joka meinasi tosin luisua ravin puolelle joka askeleella. " Ei kyllä laukata enää yhtään tänään... " mutisin helpottuneena ja päätin kääntyä kohti tallia. Onneksi liikennettä ei juuri ollut. Minulla oli täysi työ pitää puoliverinen käynnissä Celtin tajuttua, että oltiin palaamassa tallille. " Niin... Mistähän me tultiin? " huokasin tammalle muutaman tienpätkän jälkeen. Maisemat näytti erilaiselta hämärän laskeuduttua. Olin turvautunut jopa puhelinpaikannukseen, mutta sekään ei tuntunut auttavan. Kaikki suunnat näyttivät vääriltä. Päätin turhautuneena luottaa Celtin suuntavaistoon, ja annoin sen tehdä risteyksissä valinnat. Tamma johdattikin meidät onnekseni tutummalle tielle, ja tiesin olevani pian perillä. Tunnelma alkoi vaihtua epätoivosta voitonriemuun tallin ilmestyttyä näkyviin. " Oliko kiva maastolenkki? " Alva kysäisi pihaan saapuessamme. Nainen talutti ilmeisesti juuri hevosia sisään. " Olisi se huonomminkin voinut mennä. Meinattiin eksyä, vaikkei edes käyty pitkällä. " naurahdin alas tamman selästä hypäten. Vihdoin perillä, ja molemmat ehjin nahoin. ------------ No huhhuh olipas teillä vauhdikas maastoreissu! Onneksi Celt ymmärsi kuitenkin hidastaa hetken pidättelyjen jälkeen. Maastoreittimme ovat pääsääntöisesti kyllä helppokulkuisia ja pieniä maamerkkejä siellä täällä, mutta kokemuksesta tiedän, että sinne voi kyllä eksyä ihan kunnollakin jos poikkeaa pienemmille maastopoluille välillä. Ja varsinkin jos ilta alkaa hämärtää, iskee myös paniikki valosta... vielä vaikeampi suunnistaa takaisin tallille. Luojan kiitos mennään kohta jo helmikuussa ja pimeneminen alkaa pikkuhiljaa siirtyä myöhemmäksi! Kevättä odotellessa...
Kiva simppeli tarina, enkä havainnut kirjoitusvirheitäkään. Kirjoitat sujuvasti ja omaan makuuni itseasiassa sopivan pituisia tarinoita. En ole henkilökohtaisesti itse siis mikään pitkien romaanien kirjoittelija ja pitkissä tarinoissa lukumotivaatio herkästi laantuu, etenkin jos tarina ei ole kovin tapahtumarikas ja sisältää lähinnä pelkkää kerrontaa.
16 pistettä lisätään kaappisi!
- Alva
|
|